Kuva: Mikko Soimakallio

Harrastesarjasta Ykköseen – Tomi Maanoja ei ollut valmis lopettamaan

Gnistan sai täksi kaudeksi todellisen huippuvahvistuksen maalilleen, kun Tomi Maanoja tarttui seuran sopimustarjoukseen. Maanoja ehti jo lopettaa ammattilaisuransa kauden 2018 päätteeksi. Lopulta kipinä syttyi uudelleen, joten kokenut maalivahti palasi ainakin vielä yhdeksi kaudeksi takaisin kilpakentille.

Tomi Maanoja oli viime vuonna täysin uuden tilanteen edessä. Koko elämänsä jalkapallon parissa viettäneen maalivahdin ammattilaisura oli päättynyt. Maailman suosituin urheilulaji säilyi kuitenkin lopettamisen jälkeenkin Maanojan elämässä harrastejalkapallon muodossa. Sen ohella hän pyrki hankkimaan sopivan ”futis-annoksen” seuraamalla aktiivisesti Englannin Valioliigaa.

Veikkausliigan lisäksi Ruotsissa ja Norjassa ammattilaisena pelannut 196-senttinen maalivahti löysi itsensä viime kesänä Helsingin piirin harrastemestaruussarjasta Kokemusvankkurin maalilta. Samassa joukkueessa Maanojan kanssa pelasi useampia jo uransa lopettaneita liigapelaajia, kuten Antonio Inutile, Jarno Parikka, Ilari Äijälä, Sebastian Sorsa ja Tommi Vesala.

– Se oli itsestäänselvyys lopettamisen jälkeen, että yritän löytää itseni liikkujana. En onnistunut siinä kovin hyvin, mutta harrastefutiksen kautta sain itseni liikkumaan vähintään kerran viikossa, Maanoja kertoo.

Legendaariselta Brahen kentältä kuului kerran viikossa liigakentiltä tuttu ääni, kun Maanoja ohjasi ammattilaisen elkein oman joukkueensa puolustuslinjaa. Kokemusvankkurin pelaajien kertomat tarinat vahvistavat, että Maanoja pelasi viime kaudella kilpafutista harrastesarjassa.

– Tuli välillä huono omatunto siitä, että en voi huutaa kavereilleni, vaikka he sanoivatkin nauttivansa siitä. Kyllä sitä pari kertaa mietti viime kesänä Bragun kentällä, että olenkohan minä sittenkään ihan täysin valmis lopettamaan. En tainnut olla, Maanoja virnistää.

”Tuu kattoo huomenna matsia!”

Maanoja ei lopettamisensa jälkeen juurikaan käynyt katsomassa pelejä paikan päällä. Näin kuitenkin tapahtui viime kesänä heinä-elokuun vaihteessa, jolloin hän päätti lähteä Töölön jalkapallostadionille katsomaan entisen seuransa HIFK:n liigaottelua. Katsomosta löytyi tuttuja.

– Takanani istui sattumalta Gnistanin tapahtumavastaava ja HIFK:n entinen joukkueenjohtaja Petteri Jutila, jonka kanssa menin katsomaan peliä. Siinä juttelun lomassa ”Juti” ehdotti, että tulisin seuraavana päivänä katsomaan Gnistanin kotipeliä, Maanoja muistelee.

Niinhän siinä lopulta kävi, että Maanoja löysi itsensä vuorokautta myöhemmin Oulunkylän Mustapekka Areenan puupenkeiltä. Ottelun jälkeen hän kävi vaihtamassa kuulumiset entisten joukkuetovereidensa Pauli Kuusijärven, Pekka Sihvolan ja Tuomas Mustosen kanssa. Kokenut kolmikko haistoi tilanteen ja heitti vettä kiukaalle.

– Pelin jälkeen tapahtui sellainen lipsahdus, että päädyin juttelemaan Paulin, Peksin ja Muden kanssa. He ehdottivat, että tulisin vähän treenailemaan ja hassuttelemaan joku päivä Gnistanin treeneihin. Naureskelin takaisin ja vastasin, että just joo.

– Meni muistaakseni pari päivää, jonka jälkeen laitoin viestiä Gnistanin managerille Antti Uusitalolle. Kun sain paluuviestin ”Kytältä”, niin kaksi tuntia myöhemmin olin mukana harjoituksissa, Maanoja nauraa.

Maanoja myöntää, että ensimmäinen kuukausi paluun jälkeen oli suoraan sanottuna karmea. Hän ei ollut lopettamisensa jälkeen juurikaan harjoitellut. Yhdeksän kuukauden tauko oli tehnyt harrastesarjassa kerran viikossa ”höntsänneelle” ammattiveskarille tehtävänsä.

– Kuukauden harjoittelun jälkeen sain sitten fiiliksen, että ai niin, tämä oli tällaista. Pääsin nopeasti kondikseen, ja homma alkoi taas maistumaan. Oli nastaa treenata tuttujen kavereiden kanssa ja kivassa ympäristössä. Yksi syy kipinän syttymiselle oli myös Gnistanin valmennus, johon tykästyin nopeasti, Maanoja pohtii.

Tomi Maanoja Gnistanin harjoituksissa koronatauon jälkeen.

Maanoja harjoitteli Gnistanin mukana kauden loppuun asti. Nousujuhliin päättyneen kauden jälkeen Gnistan tiedusteli Maanojan halukkuutta jatkaa joukkueessa myös kaudella 2020. Maanoja ei ollut valmis tekemään päätöstä heti. Päätöksenteko ja vastaus viipyivät. Vuosikin ehti vaihtua. Pohtimisen jatkuessa myös harrastefutiksen pelaaminen jatkui futsal-sarjojen käynnistyttyä.

– Pakoilin lopullista päätöstä pitkään. Eräänä synkkänä lauantai-aamuna tammikuussa otimme Kokemusvankkurin kanssa futsalissa 8–0 pataan. Ketutti niin armottomasti. Mietin, että eihän tässä ole mitään järkeä, jos futsal-höntsä ottaa kupoliin näin paljon. Miksi en sitten panostaisi ja pelaisi kunnolla?

Lopulta Maanoja ilmoitti Gnistanin seurajohdolle olevansa valmis neuvotteluihin. Palaverin alusta meni 5-10 minuuttia, jonka jälkeen osapuolet löivät kättä päälle. Sopimus ja muodollisuudet hoidettiin pari päivää myöhemmin.

Intohimo oli löytynyt ja jalkapallo oli vetänyt kokeneen pelimiehen takaisin kilpakentille.

– Olin jo vähän ehtinyt unohtaa, että kuinka kivaa tämä on. Jalkapallo on ollut minulle elämäntapa. Itselläni on kuitenkin kilometrejä futarina jo sen verran paljon, että koin pystyväni antamaan joukkueelle jotain ja olemaan hyödyksi. Ja toki täytyy sanoa, täysin omaa kilpeä kiillottaen, että olen sen verran hyvä, että koen pystyväni edelleen pelaamaan Ykkösen tasolla.

Liigadebyytti AC Allianssissa ja Fanan kova koulu

Espoossa syntyneen ja Länsi-Vantaalla nuoruutensa viettäneen Maanojan ensimmäinen seura oli Vantaan Jalkapalloseuran korttelijoukkue. Maalivahdin pelipaikka tuntui alusta alkaen luontevalta.

– En koe aloittaneeni veskarin hommaa sen takia, että olisin ollut laiska. Jotenkin se vaan puhutteli. Toki nyt kun vanhempana ajattelee, niin päätöshän oli suorastaan mahtava, Maanoja virnistää.

Myyrmäen urheilupuiston välittömässä läheisyydessä nuorempana asunut veskarilupaus sai pelata liigadebyyttiinsä asti ”omilla kulmilla”. Maanoja nousi ensimmäistä kertaa AC Allianssin edustusjoukkueen mukaan 17-vuotiaana kaudella 2003. Samana vuonna Maanoja voitti VJS:n kanssa B-nuorten Suomen mestaruuden.

Ensimmäisen liigasopimuksensa Maanoja solmi kaudella 2004. Nuoren maalivahdin kirittäjänä oli seitsemän vuotta kokeneempi Henri Sillanpää, joka hoiti silloin ykkösveskarin roolin Maanojan toimiessa ”kirittäjänä”. Hän sai lopulta odottaa debyyttiään pari vuotta. Ensimmäisen liigaottelunsa Maanoja pelasi kauden 2005 toiseksi viimeisellä kierroksella HJK:ta vastaan.

– Legendaarinen J-P Jalo sanoi debyyttiotteluni selostuksessa osuvasti: ”On käynyt Markku Palmroosin kovan koulun”. Jalo tiesi mistä puhui. Fana oli entisenä ”länkyttäjänä” kaltaiselleni nuorelle pikkuhölmölle loistava valmentaja, koska hän ei juurikaan säästellyt palautteen antamista. Fana muokkasi minusta itsensä näköisen maalivahdin, ja sellainen olen edelleen. Hemmetin kovaääninen, jolla on paljon asiaa kaikille, Maanoja hymyilee.

Omalla urallaan neljä Suomen mestaruutta maalivahtina voittanut Palmroos oli alustavasti ajatellut, että Maanoja olisi pelannut Allianssin surullisen kuuluisassa Haka-ottelussa 7. heinäkuuta kaudella 2005. Maanoja seurasi sateen kastelemalla Tehtaan kentällä pelatun ja Hakan 8–0 voittoon päättyneen näytelmän vaihtopenkiltä.

– Fana on urani tärkeimpiä valmentajia, mutta Jarkko Tuomisto avasi lopullisesti silmäni. Hän suhtautui kaikkeen aivan valtavalla intohimolla. Jarkko opetti minulle valtavasti, Maanoja kertoo.

Maanojan syötöt lähtevät edelleen tarkasti.

Ammattilaissopimus Ruotsin suurseuraan ja seikkailu Norjassa

Maanojan matka jatkui liigadebyytin jälkeen Allianssista espoolaisseura FC Honkaan.

Elettiin aurinkoista kesää 2008, kun Veikkausliigan parhaiden maalivahtien joukkoon noussut Maanoja sai sykähdyttävän puhelun Hongan omistajiin tuolloin lukeutuneelta Jouko Harjunpäältä. Harjunpää ilmoitti, että 21-vuotias VJS-kasvatti oli myyty ruotsalaisseura Tukholman AIK:hon. Tunteet purkautuivat.

– Rupesin itkemään. Se oli upea hetki elämässäni ja siinä vaiheessa nuorelle futarille unelmien täyttymys. Silloin tuntui, että oli lentokeli ja koko baana auki. Ja se, että AIK todella halusi minut sinne. Siirtohässäkkä kesti sen verran monta kuukautta, että ehdin jo latautua, että tuonne minä haluan.

Maanojan mukaan AIK:hon siirtymistä helpotti suuresti se, että jo Hongassa kaikki tehtiin todella ammattimaisesti. Olosuhteet erosivat kuitenkin valtavasti Suomeen verrattuna. AIK:n kokoisella seuralla oli isompien resurssien takia mm. enemmän eri osa-alueisiin keskittyneitä valmentajia.

– AIK:ssa seurakulttuuri oli aivan omalla tasollaan. Oli hieno kokemus saada pelata derbyjä niin fanaattisen yleisön edessä. Silloin myös ymmärsi, että sinua kohti voidaan ampua kesken pelin jopa raketteja. Panokset olivat kovat, ja olihan se täysin erilaista verrattuna siihen, mihin olin tottunut Suomessa. Harmi, ettei aikani Ruotsissa mennyt lopulta niin kuin piti, Maanoja pohtii.

Isompiin resursseihin vaikutti luonnollisesti myös ruotsalainen jalkapallokulttuuri. AIK:ssa pelatessaan Maanoja pääsi kokemaan Tukholman paikallisottelut ja pelaamaan enemmän ”isoja otteluita”. Isommat yleisömäärät tarkoittavat luonnollisesti suurempia lipputuloja seuroille.

– Taloudellisten muskelien takia seurat pystyivät hankkimaan parempia yksilöitä. Ne hyvät yksilöt nostivat kokonaistasoa juuri sen eron verran, mikä nytkin on, Maanoja sanoo.

Suomen liigojen lisäksi Maanoja on ehtinyt pelaamaan uransa aikana myös Norjassa. Ilman sopimusta ollut Maanoja siirtyi Norjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneeseen Sandefjordiin helmikuussa 2012.

– Sandefjord etsi veskariosastolleen vahvistusta, kun heidän maalivahtinsa oli juuri loukkaantunut. Päätin lähteä. Siinä kävi sitten niin, että tämä toinen veskari tulikin jo kuntoon ennen kauden alkua. Se oli sitten aika lailla siinä. Norjan kaudesta tulivat enemmän tutuksi alasarjapelit ja cupin matsit. Se oli sellainen reissu, ja siinä vaiheessa uraa ei ollut juurikaan muita vaihtoehtoja. Mutta hieno seikkailu kaikesta huolimatta.

Itävalta-ottelun rankkarit, A-maajoukkuedebyytti ja jalka poikki

AIK:n ykkösmaalivahdiksi nousseen Maanojan ura oli nousukiidossa helmikuussa 2009. Silloin hän saavutti suuren unelmansa debytoimalla A-maajoukkueessa. Japanin kansallistadionilla Tokiossa pelattua Suomen ja Japanin välistä maaottelua oli seuraamassa yli 34 000 katsojaa. Kaksi maalia tehneen Shinji Okazakin ja yhden osuman viimeistelleen Shinji Kagawan tähdittämä Japani voitti pelin 5–1.

– Hieno kokemus paperilla, mutta kentällä aivan perseestä. Yhden maaleista imaisin puolittain, koska en osannut laittaa leijapalloon kättä oikealla tavalla eteen. Se jäi harmittamaan. Japanilla oli kova jengi kasassa ja kyyti oli melko kylmää. Harmi, että se jäi lopulta ainoaksi A-maaotteluksi, Maaonja myöntää.

Vaikka Suomen avauskokoonpanosta löytyi mm. Jari Litmanen, oli Stuart Baxterin luotsaama ryhmä jalkeilla varovasti sanottuna B-maajoukkuemiehistöllä. Mukana oli useampi Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen pelaaja, sillä kesäkuussa odottivat Ruotsissa pelattavat nuorten EM-kisat.

Suomi oli aiemmin syksyllä selviytynyt alle 21-vuotiaiden EM-lopputurnaukseen kaatamalla ratkaisevassa jatkokarsintaottelussa Itävallan rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Maanoja torjui viidestä rankkarista kaksi, ja nousi Suomen joukkueen suureksi sankariksi kaksi maalia varsinaisella peliajalla iskeneen Jussi Vasaran ohella.

Vain kuukausi A-maajoukkuedebyyttinsä jälkeen Maanoja koki uransa kovimman kolauksen. Hän loukkaantui AIK:n harjoitusottelussa tavalla, joka järkyttää edelleen. Maaliltaan vastaan tulleelta Maanojalta murtui samassa tilanteessa sekä sääri- että pohjeluu. Alle 21-vuotiaiden EM-kisat jäivät väliin.

Kokeeko Maanoja itse, että hänet muistetaan parhaiten AIK-vuosien loukkaantumisesta ja Itävaltaa vastaan pelatun EM-jatkokarsintaottelun rangaistuspotkukilpailusta?

– Nykypolvi ei varmaan muista minua enää mistään. Mutta nämä kaksi ovat varmankin sellaisia asioita, jotka tulevat ensimmäisinä asioina oman ikäisille futisdiggareille mieleen, kun he kuulevat nimeni. Jalka poikki ja rankkarit. Molemmat löytyy YouTubesta, Maanoja hymyilee.

Edessä oli pitkä ja vaativa kuntoutusjakso. Maanoja palasi joukkueharjoituksiin seuraavan kerran tammikuussa. Hän kuului AIK:n tuplamestaruuden voittaneeseen joukkueeseen kaudella 2009, vaikka ei pystynyt pelaamaan loukkaantumisensa takia ainuttakaan ottelua.

– Siinäpä sitä sitten oltiin. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin vain lusia loukkaantuminen ja kuntoutus alta pois. Jossittelu on turhaa, mutta totta kai oma ura olisi voinut näyttää erilaiselta ilman loukkaantumista. Mutta eipä näyttänyt.

Ennen loukkaantumistaan Maanoja oli saanut kyselyitä mm. Benficalta. Suomalaismaalivahti vastasi kuitenkin Portugalin suurseuralle kieltävästi. Tämä tapahtui joulukuussa 2008.

– Olin vasta muuttanut Ruotsiin. Benfica-viritys ei lopulta mennyt missään vaiheessa pidemmälle, koska sanoin heille heti alussa niin selkeästi ei. Ajattelin, että otetaan nyt iisisti, ja odotetaan muitakin tarjouksia kesän EM-kisoihin asti. Kiva kalajuttu kertoa lapsenlapsille.

Maanojan hymy ei edelleenkään helpolla hyydy.

”On epätodennäköistä, että jalkapallo jäisi koskaan kokonaan pois elämästäni.”

Maanojan mukaan Gnistanilla on hyvät mahdollisuudet taistella tällä kaudella jopa Ykkösen kärkipään sijoituksista. Se vaatii kuitenkin sitoutumista. Joukkue tulee saamaan juuri sen verran, kuin se ansaitsee.

Maanoja myöntää, että jalkapallon pelaaminen tuntuu tällä hetkellä paremmalta kuin pitkään aikaan. Itselleen Maanoja ei halua asettaa minkäänlaisia suurempia tavoitteita. Hän haluaa vain nostaa omalla tekemisellään joukkueen ja koko Gnistanin organisaation tasoa ylöspäin.

– Koen, että minulla on hyviä juttuja meneillään. Futis otti enemmän kuin se antoi, kun lopetin kauden 2018 jälkeen. Tällä hetkellä se antaa enemmän kuin ottaa. Ura jatkuu niin kauan kuin tilanne on tämä. Kokemusta viisaampana aion mennä kausi kerrallaan.

Gnistanilla on sopimukset kolmen maalivahdin kanssa. Maanojan lisäksi pelaavan maalivahdin paikasta taistelevat 19-vuotiaat Aatu Hakala ja Salifu Senghore. Selvästi kokeneempana maalivahtina Maanoja tykkää tarjota nuoremmille virkaveljilleen mielipiteitä ja näkemyksiä.

– Kyllä he pääsevät – tai joutuvat – kuuntelemaan minua, vaikka eivät aina haluaisi. Se on yksi niistä tavoista, joilla pyrin olemaan hyödyksi joukkueelle. Minulla on vahva ymmärrys jalkapallosta ja olen niin kokenut pelaaja, että koen tietyllä tavalla olevani osa valmennusta tai jossain siinä välimaastossa, Maanoja pohtii.

Valmentaminen houkuttelee ruotsin kielen opettajaksi opiskelevaa, ja jo pari vuotta opettajan töitä tehnyttä Maanojaa. Valmentamiseen hän on ehtinyt tutustua jo VJS:n junioreissa, sekä pelatessaan ammattilaisena Norjassa. Valmentaminen vaatii kuitenkin sitoutumista. Siihen on löydettävä riittävästi halua, aikaa ja intohimoa.

– Alkuvaiheessa kipinä valmentamiseen syttyi oikeastaan siitä, että halusin antaa takaisin. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä kaikesta duunista, jota ihmiset ovat tehneet eteeni. Uskon, että tulen valmentamaan jollain tasolla vielä tulevaisuudessa. Eliittivalmentaminen vie kuitenkin niin paljon aikaa ja vaatii sitoutumista niin paljon, että jos haluan työskennellä opettajana, koutsaamiseen tuskin jää aikaa, Maanoja linjaa.

– Olen pelannut jalkapalloa 27 vuotta. Se on todella pitkä aika. On epätodennäköistä, että jalkapallo jäisi koskaan kokonaan pois elämästäni.

Teksti: Toni Saukkola

1) Suosikkimesta Stadissa?
– Uimastadion

2) Kenen kanssa lähtisit autiolle saarelle?
– Nyt täytyy miettiä. Pitäisikö ottaa ”McGyver” -henkisyyttä vai ihan vaan viihdykettä? Eihän tässä ole muita vaihtoehtoja, kuin valita matkaseuraksi Jari Lepola!

3) Esikuvasi/idolisi?
– Gianluigi Buffon

4) Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa miljoona euroa?
– Varmistaisin omaa elämää ja sen jälkeen jatkaisin just niin kuin se on

5) Bravuuri keittiössä?
– Makaronilaatikko

6) Lempijuoma?
– Nyt ei voi sanoo ES tai Megis? En mä niitä sano! 7 up.

7) Kotityö, josta pidät eniten? Miksi?
– Tiskaaminen. Siinä olen kaikista eniten hyödyksi.

8) Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajalla?
– Yleensä vapaa-aikaa ei juurikaan ole ollut, joten sanotaan tyhjäntoimittaminen. Tykkään myös katsella sarjoja ja lukea kirjoja.

9) Mitä kulkuvälinettä käytät eniten? (mikä auto, mikä pyörä?
– Fillari! Sitä käytän tällä hetkellä tosin liian vähän. Kuuluu bucket-listalle.

10) Minkä biisin kuuntelit viimeksi?
– Fozzyn kappale Judas.

11) Ärsyttävin pelaaja, jota vastaan olet pelannut?
– Ai ai ai. Saku Puhakainen (never forget). Kaikki muut ovat leppoisia.

12) Mitä muita lajeja seuraat?
– Wrestlingiä. Suosikkejani ovat Daniel Bryan, Orange Cassidy ja MJF.

13) Saat valita kaikista maailman pelaajista yhden omaan joukkueeseesi.
Kuka tämä pelaaja on ja miksi? (nykypelaajista)
– Buffon. Istuisin itse penkillä ja ihailisin Gigin karismaa!

14) Valmentaja, jolla on ollut isoin vaikutus uraasi jalkapalloilijana?
– Fana (Markku Palmroos) ja Bana (Mika Lehkosuo).

15) Gnistanin sisäisen maalipörssin voittaja kaudella 2020?
– Rony Huhtala

Nämä saattavat kiinnostaa

Tilatessasi uutiskirjeen saat Gnistanin tuoreimmat suoraan sähköpostiisi.

Tämä sivusto käyttää evästeitä, jotta voimme tarjota käyttäjille paremman käyttökokemuksen.
Lue lisää.