Vantaalta kotoisin oleva Aatu Hakala siirtyi Gnistaniin 17-vuotiaana kasvattajaseurastaan Tikkurilan Palloseurasta. Hakala torjui kaksi edellistä kautta Kakkosessa joukkueen selkeänä ykkösmaalivahtina ja oli näin ollen suuressa roolissa, kun vuonna 1924 perustettu helsinkiläisseura nousi täksi kaudeksi takaisin Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle.
Jatkosopimus Gnistanin ja Hakalan välillä syntyi jo varhaisessa vaiheessa, kun nousu Ykköseen varmistui. Ottajia olisi riittänyt muuallakin, mutta Hakala päätti jäädä ainakin vielä yhdeksi kaudeksi Gnistaniin.
– Sarjanousu ja hyvä valmennus olivat kaksi isointa tekijää jatkosopimuksen syntymisen kannalta. Sekin vaikutti, että tiesin pääseväni pelaamaan ainakin pari peliä Ykkösessä tällä kaudella, jos vain onnistun tarpeeksi hyvin. Gnistanissa on todella hyvät puitteet kehittymiseen ja olen viihtynyt seurassa kaikin puolin todella hyvin. Kaikki palaset ovat loksahdelleet mukavasti kohdilleen, joten jääminen tuttuun seuraan vielä ainakin kaudeksi oli lopulta helppo päätös, Hakala kertoo.
Miten Hakala päätyi juuri maalivahdiksi?
Hakala sai kipinän jalkapalloharrastuksen aloittamiseen ollessaan eskari-ikäinen, jolloin hänet ilmoitettiin mukaan futisleikkikouluun. Hakalan vanhemmat ovat jälkikäteen kertoneet, ettei kipinä lajiin syttynyt ihan ensimmäisellä yrityksellä.
– Siellä ei pelattu ihan hirveästi fudista, vaan oltiin hippaa. En kuulemma tykännyt siitä hommasta yhtään ja olin tullut ensimmäisen kerran jälkeen itkien kotiin ja ilmoittanut, etten enää ikinä halua mennä sinne. Kävin jo kesken treenien kiukuttelemassa, että viekää minut pois täältä. Äiti sai kuitenkin pidettyä minut siellä. Ja hyvä niin, Hakala nauraa.
Hakala liittyi melko nopeasti futisleikkikoulun ensimmäisten harjoitusten jälkeen Tikkurilan Palloseuran 2000-syntyneiden joukkueeseen. Sama meininki jatkui siinä mielessä, että Hakala oli vielä sielläkin ilmoittanut muutamien treenien jälkeen kovaan ääneen, ettei haluaisi pelata jalkapalloa.
– Isä kuitenkin ehdotti, että mitä jos kokeilisin vielä yhdet treenit. Onneksi kokeilin. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti, ja aloin tykkäämään enemmän ja enemmän.
Hakalan suurin nuoruuden idoli oli Juventuksen ja Italian maajoukkueen maalivahtilegenda Gianluigi ”Gigi” Buffon, jonka pelipaita ja nimikirjoituksella varustettu valokuva roikkuvat edelleen hänen huoneensa seinällä. Buffon oli karismaattisena esikuvana iso syy siihen, että Hakala päätyi kaikista pelipaikoista juuri maalivahdiksi.
– Kahdeksanvuotiaana ajattelin ensimmäisen kerran selkeästi, että minusta tulee isona jalkapallomaalivahti. Pelasin junnuna yleensä vähintään toisen puoliajan maalissa. Jokin siinä oli, että viihdyin parhaiten hanskat kädessä. Buffon tuuletti aina huikean torjuntansa jälkeen, mikä oli mielestäni todella siistiä. Kun hyökkääjä tekee maalin, niin he tuulettavat. Miksi maalivahti ei voisi tyylikkään torjunnan jälkeen tuulettaa, ja iloita samalla tavalla, Hakala pohtii.
Hakala korostaa useampaan otteeseen omien vanhempiensa merkitystä. Isä Esa Hakala oli TiPSin junioreissa nuoren futispelurin ensimmäinen valmentaja, ja äiti Taru Hakala on aina pyrkinyt sovittamaan omat aikataulunsa Aatun harjoitus- ja otteluohjelmiin. Isä ja äiti ovat olleet matkan varrella korvaamaton apu ja tukeneet poikaansa heti ensimmäisistä harjoituksista lähtien.
– Kumpikin on pitänyt huolen siitä, että pääsen varmasti treeneihin, ja pelipäivinä ollaan aina menty minun ehdoilla. Esimerkiksi ruokailu on tapahtunut silloin, kun se on sopinut minulle parhaiten. Takapihalle on hommattu puntit ja kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet omatoimista harjoittelua varten. Pienempänä vanhempani hankkivat minulle oman futismaalin etupihalle. Isä ja äiti ovat aina olleet todella kannustavia. Ei heiltä kai voisi enempää edes pyytää, Hakala sanoo.
Hakalan mainitsema jalkapallomaali oli käytössä lähes päivittäin Vantaan Ilolassa sijaitsevan paritalon pihassa. Nuorella futarilla oli koulupäivän jälkeen vielä sopivasti aikaa harjoitella omatoimisesti omalla kotipihalla ennen illan joukkueharjoituksia.
– Ihan pienenä lempipuuhaani oli futiksen pelaaminen lumihangessa. Kotipihalla tuli treenattua junnuna aika usein niin, että dyykkailin äitini heittämiä palloja. Omatoiminen treenaaminen on ollut minulle aina mukavaa puuhaa. Harjoitellessa pystyy tavallaan unohtamaan kaiken muun, ja saa tehdä sitä mistä nauttii.
Ylioppilastutkinto taskussa kohti tulevia haasteita
Hakala valmistui ylioppilaaksi Sotungin lukion urheilulinjalta joulukuussa 2019. Hän suoritti lukion neljässä vuodessa harjoitellen opiskelun ohella samaan aikaan jalkapallon valmennusryhmässä. Sotungin lukion jalkapallovalmennuksessa keskitytään henkilökohtaisten lajitaitojen, pelikäsityksen ja lajin vaatimien fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen.
– Itselläni oli hyvät neljä vuotta siellä. Tuntui, että lukio oli itselleni ylä-asteeseen verrattuna huomattavasti antoisampi. Sotungissa oli todella paljon vanhoja joukkuekavereita, ja ylipäätään urheilijoita. Koin sen itselleni mukavaksi, kun ympäriltä löytyi paljon samankaltaisia ja samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä, Hakala kertoo.
Jatko-opiskelu kiinnostaa ylioppilastutkinnon suorittanutta maalivahtia tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä hän aikoo keskittyä täysillä jalkapallon pelaamiseen.
– Luin keväällä oikiksen pääsykokeisiin. Olen ajatellut, että jos alkaisi pelaamisen ohessa opiskelemaan avoimen linjan kautta. Se kuulostaa itselleni mukavalta ja järkevältä, että voisi suorittaa samalla kursseja, mutta keskittyä silti täysillä futikseen. Jos minusta ei tule ammattilaisfutaria, niin unelma-ammattini on varmaan pelaaja-agentti tai lakimies, Hakala kertoo.
Modernin maalivahtipelaamisen vaatimukset – nykymaalivahti osallistuu entistä enemmän pelin avaamiseen
Jalkapallomaalivahdin rooli kentällä on muuttunut vuosien saatossa merkittävän paljon. Perustehtävä on edelleen sama, eli maalivahdin tärkein tehtävä on estää vastustajaa tekemästä maalia. Hyvän maalivahdin ominaisuuksiin voidaan laskea nykyään mm. nopeat refleksit, ketteryys, sijoittuminen ja ponnistusvoima. Erityisesti maalivahtien jalalla pelaamisen merkitys on kasvanut huomattavasti.
– Olen viime vuosien aikana harjoitellut erittäin paljon jalalla pelaamista ja pelin avaamista. Olen treenannut potkutekniikkavalmentaja Janne Karppisen johdolla esimerkiksi maasta potkua ja volley-avauksia. Niin sanottuja ”game saver” -tilanteita tulee todella harvoin, mutta jalalla pelaamista tulee jokaisessa ottelussa käytännössä koko ajan. Maalivahdin pelipaikka on sellainen, että siinä ollaan jossain määrin aika yksin. Sitähän sanotaan, että maalivahti on joukkuelajeissa yksilöurheilija. Itseluottamuksen tulee olla kunnossa, Hakala kertoo.
Hakala kertoo oivaltaneensa vasta myöhemmällä iällä pelin ohjaamisen merkityksen.
– Ei sitä edes tullut junnuna mietittyä, mutta nyt alkaa tajuamaan, että kuinka paljon maalivahdilta vaaditaan puhetta ja äänen käyttöä. Sitä tarvitaan otteluissa ihan koko ajan.
Hakalalla on pituutta viimeisimmän mittauksen mukaan 184 senttiä. Pituudesta on jalkapallomaalivahdille ainoastaan hyötyä. Useammat maailman parhaista maalivahdeista ovat lähelle tai yli 190 senttisiä, mutta poikkeuksiakin toki löytyy. Iker Casillas ja Keylor Navas ovat todistaneet, ettei pituudella ole väliä, jos muut ominaisuudet ovat huipputasoa.
– Olen aina sanonut, että oma ura ei tule jäämään pituudesta kiinni. Mielestäni pituudella ei ole merkitystä. Ajattelen niin, että jos vain harjoittelen tarpeeksi pomppua, nopeutta, refleksejä, sijoittumista ja jalalla pelaamista, niin pystyn näillä asioilla paikkaamaan puuttuvia senttejä. Olen välillä miettinyt sitä, että olisinko välttämättä koskaan treenannut niin paljon junnuna, jos olisin ollut vaikka 190 senttinen. Välillä on tullut sellainen tunne, että minun on annettava itsestäni enemmän, koska olen lyhyempi. Pidempänä veskarina ne viimeiset hikipisarat olisivat saattaneet jäädä hikoilematta, Hakala pohtii.
Hakala on kiinnittänyt harjoittelussaan entistä enemmän huomiota ponnistusvoiman kehittämiseen. Hän kertoo ihastuneensa erityisesti hyppynarulla harjoittelemiseen. Harjoittelusta on tullut kaikin puolin tavoitteellisempaa.
– Se on ihan täysin oma suosikkini tällä hetkellä. Pyrin vetämään hyppynarutreeniä pari kertaa viikossa. Suhtautumiseni harjoitteluun on muuttunut siinä mielessä, että osaan nykyään harjoitella järkevämmin. Alkuviikosta voi vetää edelleen täysillä, mutta kun peli lähestyy, niin ymmärrän nykyään paremmin hidastaa tahtia ja herkistellä. Reaktionopeutta tulee treenattua refleksipallolla. Se ei ole kovin rankkaa, ja sitä voi jokainen tehdä kotona.
Kolme vuotta Korsossa espanjalaisvalmennuksessa
Kuinka moni muistaa vielä vuonna 2014 perustetun ja lopulta kolme vuotta myöhemmin konkurssiin ajautuneen vantaalaisen jalkapalloseura FC Legirus Interin?
Hakala oli 15-vuotias, kun hän siirtyi kahden Korson Palloseurassa pelatun vuoden jälkeen juuri perustettuun FC Legirus Interiin. Tyhjästä kotimaiseen futiskarttaan ilmestyneen joukkueen teot ja puheet olivat heti alusta lähtien suuria: venäläisrahoitteinen seura rakennutti Korsoon nurmikentän ja kuplahallin toimisto- ja huoltorakennuksineen. Seurajohto asetti vaatimattomasti joukkueen tavoitteeksi pelata Veikkausliigaa kaudella 2019.
Uudeksi päävalmentajaksi Legirus palkkasi espanjalaisen Jose ”Pepe” Murcian, joka oli kymmenen vuotta aiemmin valmentanut Espanjan suurseura Atletico Madridia. Murcian lisäksi Legirus hankki useamman ammattivalmentajan Espanjasta. Kohti Veikkausliiga-unelmaa lähdettiin suomalaisilla, venäläisillä, espanjalaisilla ja argentiinalaisilla pelaajilla.
Legirus sai korsolaisen KOPSE:n sarjapaikan Neloseen vuonna 2015. Ammattipelaajilla amatöörisarjasta startannut Legirus nousi vähemmän yllättäen heti ensimmäisellä kaudella Kolmoseen. Seuraavalla kaudella Legiruksen saldo Kolmosessa oli 21 voittoa, yksi tasapeliä ja maaliero 105–13.
Kaudella 2017 Legiruksen sarjanousuputki katkesi, kun joukkue sijoittui Kakkosen A-lohkossa neljänneksi. Se jäi lopulta myös Legiruksen viimeiseksi kaudeksi, sillä kovin tavoittein Suomen futiskarttaa valtaamaan lähtenyt seura päätti lopettaa toimintansa marraskuussa 2017.
Hakala pelasi ja harjoitteli Legiruksen mukana kolme vuotta. Hän pääsi 15-vuotiaana Legiruksessa pelatessaan ensimmäistä kertaa tutustumaan espanjalaisen Levanten organisaatioon ja sai tililleen myös ensimmäiset miesten ottelunsa Nelosessa.
– Monella on mielipide Legiruksesta ja muistan, että seurasta puhuttiin paljon mediassa. Minulle Legirus oli siinä vaiheessa käytännössä paras mahdollinen paikka kehittyä ja todellinen unelmien täyttymys. Harjoittelu ja koko toiminta oli ammattimaista ja laadukasta. Kaikki seuraan palkatut espanjalaisvalmentajat eivät tehneet mitään muuta kuin keskittyivät futikseen. Valmennus otti homman tosissaan. Heille tärkeintä oli vain jalkapallo ja koko ympäristön kehittäminen, Hakala kertoo.
– Vaikka valmentaja vaihtui tiuhaan, niin aina sinne tuli joku espanjalainen tilalle. Legiruksessa pelaamani kaudet olivat todella opettavaista aikaa ja koen kehittyneeni niiden vuosien aikana valtavasti jalkapallomaalivahtina. Pääsin kolmen vuoden ajan treenaamaan espanjalaisessa valmennuksessa, mikä oli mielestäni ihan mieletön mahdollisuus.
Gnistanin ja Hakalan tiet kohtaavat
Hakala siirtyi Legiruksen tarinan päätyttyä takaisin kasvattajaseuraansa Tikkurilan Palloseuraan, jossa hän pelasi kaudella 2017 Kolmosta. Tikkurilalaisseuran päävalmentajana työskenteli tuolloin Roberto Nuccio ja maalivahtivalmentajaksi oli saapumassa Alessandro Marzuoli.
– Roberto oli jo TiPSissä, ja lopulta itselleni ratkaisevin juttu sinne siirtymisessä oli se, että myös Alessandro päätti tulla TiPSiin. Jos hän ei olisi tullut, en olisi mennyt. Se oli selkeä ja helppo ratkaisu. Tiesin pääseväni loistavaan valmennukseen ja saavani säännöllisesti peliaikaa Kolmosessa.
– Mietin joskus juniorina TiPSin edustuksen peleissä pallopoikana, että jos joku päivä pääsisin tuonne pelaamaan, niin sitten olen ihan ammattilainen. Joten olihan se siistiä, kun oma haave toteutui. Kolmosen kausi oli minulle henkilökohtaisesti iso ja todella merkityksellinen, koska se oli ensimmäinen kausi, kun pääsin pelaamaan miesten sarjassa ykkösmaalivahtina. Mietin silloin heti kauden jälkeen, että tämä oli tähän mennessä paras kauteni.
Hyvin menneen Kolmosen kauden jälkeen Hakan selkeä tavoite oli päästä pelaamaan seuraavaksi kaudeksi sarjaporrasta ylemmäs Kakkoseen. Seuravalinnan kriteerit olivat Hakalan mukaan samat: hyvä valmennus ja riittävästi peliaikaa. Katseet kääntyivät 10 kilometriä Tikkurilasta etelään.
Roberto Nuccio siirtyi kesken kauden 2017 Gnistaniin, ja teki lopulta seuran kanssa jatkosopimuksen myös kaudesta 2018. Samalla varmistui, että jo entuudestaan tuttu maalivahtivalmentaja Alessandro Marzuoli siirtyisi Nuccion mukana Kipinään. Palaset loksahtivat kohdalleen.
– Kun Gnistan putosi Kakkoseen, niin se oli aika selkeä valinta. Tuttu valmennus ja mahdollisuus hakea minuutteja, joten sinne lähdettiin. Jos Gnistan olisi säilynyt Ykkösessä, niin sitten olisi pitänyt katsoa hommat kokonaan uusiksi. Mutta koen, että minulla ja Gnistanin seurajohdolla oli alusta lähtien melko vahva yhteinen näkemys asioista. Gnistan oli ykkösvaihtoehto ja siirtyminen sinne varmistui jo niin aikaisessa vaiheessa, etten oikeastaan edes miettinyt muita vaihtoehtoja.
Tutustumassa ison maailman meininkiin Italiassa
Hakala on ehtinyt käydä edellisten vuosien aikana kahteen otteeseen tutustumiskäynnillä italialaisissa jalkapalloseuroissa. Ensimmäisen kerran hän matkusti Italiaan syyskuussa 2017, jolloin hän kävi viikon aikana tutustumassa kolmen eri seuran toimintaan. Hakalan mukaan syyskuun matka oli vielä niin sanotusti ”tunnustelureissu”, jonka aikana hän kävi tutustumassa eri seuroihin ja ihmisiin.
– Ensimmäinen seura pelasi Italian viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla. Se oli itse asiassa itselleni aikamoinen yllätys, että jo siellä alemmalla sarjatasolla oli ihan pro-meininkiä. Kyseisellä seuralla oli esimerkiksi omat fysiikkavalmentajat, mikä oli mielestäni aika siistiä.
Ensimmäisen Italia-reissun viimeisenä seurana Hakala pääsi tutustumaan Serie C:ssä edelleen pelaavan Sambenedettesen toimintaan, jossa hän harjoitteli junioreiden mukana. Treenit menivät kuitenkin sen verran hyvin, että italialaisseura halusi nähdä Hakalan uudestaan. Syyskuun tutustumismatkan jälkeen koitti isompi ja pidempi reissu joulukuussa.
– Toisella kerralla tajusi jo heti ensimmäisenä päivänä, että nyt on hieman isompi reissu kyseessä. Kävimme heti ensimmäisenä päivänä terveystarkastuksessa, jossa testattiin vähän kaikkea sydämen toiminnasta lähtien. Toinen reissu kesti puolitoista viikkoa. Treenasin Pescaran, Empolin ja uudestaan Sambenedettesen mukana, jonka lisäksi pääsin Serie D-seura Pinetton edustusjoukkueen treeneihin.
– Se oli kaiken kaikkiaan ihan huikea reissu. Kun pääsin Italiaan uudestaan, niin fiilis ja kaikki muu tekeminen nousi itselläni ihan eri tasolle. Tuntui, että nyt ollaan ihan eri hommissa. Toinen reissu meni todella hyvin. Jälkikäteen kuulin agenttini kautta, että seuroissa oli kiinnostusta, mutta oman käsitykseni mukaan siirtokuviot kaatuivat yksittäisiin pieniin asioihin. Toivottavasti pääsisin vielä jossain vaiheessa uraa Italian kentille uudestaan antamaan näyttöjä, ja tulevaisuudessa pelaamaan. Italia oli todellakin sellainen maa, jossa viihtyi jalkapalloilijana.
Maanoja mentorina: ”Tomista on ollut ihan uskomattoman paljon apua”
Käynnissä oleva kausi on Hakalan ensimmäinen Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykkösessä ja kaiken kaikkiaan kolmas Gnistanin edustusjoukkueessa. Hakala oli kausilla 2018 ja 2019 Gnistanin selkeä ykkösmaalivahti Kakkosessa. Täksi kaudeksi Hakala sai kovan kirittäjän, kun jo kertaalleen uransa lopettanut Tomi Maanoja päätti siirtyä Gnistaniin.
13 vuotta kokeneempi Maanoja luo Hakalalle selkeän kilpailutilanteen, jota hänellä ei ole kahden edellisen kauden aikana ollut.
– Itselleni oli unelmien täyttymys, että tuollaisella kokemuksella varustettu maalivahti tuli omaan joukkueeseen. Tomi on pelannut futista Ruotsissa ammatikseen, ja kuka tietää missä hän olisi pelannut ilman loukkaantumista. Tomin tekeminen on ollut koko ajan sellaista, mitä sen on pitänyt huipulle päästäkseen olla. On ihan mahtavaa, että nyt se on omana treenikaverina. Koen, että pystyn oppimaan häneltä todella paljon.
– Koen silti, että minulla on ihan aito mahdollisuus kilpailla peliajasta. Jos pelaan ja harjoittelen hyvin, niin olen ihan varma, että pääsen pelaamaan. Mutta samalla tiedostan, että jos en pysty antamaan parastani, niin silloin istutaan penkillä.
Lähes 200 ottelua Veikkausliigassa pelanneesta Maanojasta on ollut Hakalalle erittäin paljon apua erityisesti pelin ohjaamiseen kehittämiseen. Siinä Hakalalla on vielä omien sanojensa mukaan paljon tekemistä, että äänen käyttö ja pelin ohjaaminen kehittyisivät sellaiselle tasolle, mitä huippusarjoissa vaaditaan.
– Olemme keskustelleet paljon Tomin kanssa juuri tästä aiheesta. Onhan se jo itsessään siistiä seurata ainoastaan Tomin tekemistä vierestä. Pääsen näkemään ihan muutaman metrin päästä miten hän ohjaa peliä, ja mitä hän haluaa puolustajien tekevän. Toki minun täytyy muokata oma tyylini pelin ohjaamiseen, mutta Tomista on ollut ihan uskomattoman paljon apua. Hän hoitaa pelin ohjaamisen ihan jäätävän hyvin, Hakala hehkuttaa.
Jos pelin ohjaaminen on Hakalan isoin kehityskohta, niin mikä on hänen isoin vahvuutensa jalkapallomaalivahtina? Vastaus tulee kuin tykin suusta eikä se juurikaan yllätä, sillä tästä on saatu jo tällä kaudella lukuisia esimerkkejä Ykkösen otteluissa.
– Vastaantulot. Alessandro Marzuoli on korostanut minulle aina rohkeuden merkitystä. Että pyrin pelaamaan rohkeasti, lähtemään keskityspalloihin tai rangaistusalueen ulkopuolelle katkomaan. Aloimme käydä näitä asioita läpi Alessandron kanssa jo TiPS-aikoina. Virheitä tuli silloin, ja on niitä tullut Gnistanissakin. Olisikohan ollut JäPS-matsi, jossa lähdin kahdesti boksin ulkopuolelle, ja latasin molemmilla kerroilla pallosta ohi. Jokaiselle tulee virheitä, mutta niistä on otettava opiksi. Aktiivisuus katkaista tilanteita on ehkä omasta mielestäni isoimpia vahvuuksiani, Hakala kertoo.
Hakalan itseluottamus on kasvanut vuosi vuodelta. Maalivahdin pelipaikka on henkisesti varsin raaka, koska maalivahdin tekemät virheet näkyvät auttamatta tulostaululla. Ero sankarista konnaksi on hyvin lyhyt, joten pääkopan ja henkisten ominaisuuksien tulee olla kunnossa.
– Kuvitellaan ihan perustilanne, jossa vastustaja tulee pallon kanssa laidasta, kaventaa boksiin, syöttää maalille ja kaveri vetää tyhjiin. Miksi minun ei kannattaisi yrittää katkoa? Jos hyökkääjä vetää siitä ohi eikä osu, niin lopputulos on luultavasti sama kuin se, että jähmettyisin viivalle, kun vastustaja pääsee lataamaan vastapalloon vitosen viivalta. Jos torjun, niin onko se hyökkääjän huonoutta vai omaa hyvyyttä? Jos lähden katkaisemaan syöttöä, niin silloin se torjunta on tullut selkeästi minun aloitteesta. Pitää uskaltaa kokeilla ja epäonnistua.
Heinäkuun lopussa 20 vuotta täyttänyt Hakala pelaa ensimmäistä kauttaan Ykkösessä. Nykyinen sopimus Gnistanin kanssa kattaa tämän kauden loppuun. Gnistan on mennyt seurana parin edellisen vuoden aikana valtavasti eteenpäin, ja Hakala kertoo viihtyvänsä Oulunkylässä erinomaisesti. Mutta kuten jokaisella jalkapalloilijalla, myös Hakalalla on tavoitteita ja unelmia.
– Isoin tavoite on saada tällä kaudella mahdollisimman paljon minuutteja ja kehittyä maalivahtina. Jos mietitään viiden vuoden tavoitetta niin näkisin, että olen silloin pelannut jo vuoden Veikkausliigaa. Ja olisin kolkuttelemassa ulkomaan ovia, tai sitten jo ulkomailla.
Veikkausliiga olisi luonnollinen seuraava steppi Hakalan uralla. Hän on saanut tämän artikkelin kirjoitushetkellä pelata yhtä vaille kaikissa Gnistanin Ykkösen otteluissa, ja esiintynyt joukkueen alavireisistä tuloksista huolimatta erinomaisesti maalillaan. Se on selvää, että Hakala kiinnostaa nuorena maalivahtina pelaajatarkkailijoita. Muutamasta seurasta on jo tullut kyselyitä.
Hakala etenee tällä hetkellä päivä kerrallaan kohti tavoitteitaan ja kaikki keskittyminen on siinä, että Gnistan menestyy. TiPS-kasvatin isoin ja kirkkain unelma on pelata jonain päivänä Mestarien liigassa tai jossain Euroopan huippusarjoista.
– Olen aina tykännyt unelmoida isosti. Mitä korkeammalle asettaa omat tavoitteensa ja unelmansa, sitä enemmän tulee tehtyä töitä. Unelmoin ykkösmaalivahtina pelaamisesta Mestarien liigassa, Serie A:ssa, La Ligassa tai Valioliigassa. Uskon siihen, että joku päivä se vielä tulee. En tee tällä hetkellä muuta kuin pelaa jalkapalloa, ja siitä iso kiitos kuuluu perheelle. Olen valmis antamaan kaikkeni. Jos kova työ ei johda tavoitteiden toteutumiseen, niin ei siinä ainakaan menetä mitään.
NOPEAT KYSYMYKSET: Aatu Hakala
1) Suosikkimesta Stadissa?
– Kamppi. Yleensä pyörin kaupoissa, kun menen Helsinkiin.
2) Kenen kanssa lähtisit autiolle saarelle?
– Keylor Navasin.
3) Esikuvasi/idolisi? Miksi?
– Gianluigi Buffon ja Keylor Navas. Buffon sen takia, että hän oli ensimmäinen maalivahti, jonka torjuntoja katselin YouTubesta. Navas on tullut myöhemmin pituutensa takia, kuten myös Casillas. Ihastuin Navasissa ennen kaikkea hänen liikenopeuteensa.
4) Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa miljoona euroa?
– Ostaisin varmaan Kampista oman kämpän ja pistäisin loput veljelle. Hän sijoittaisi rahat ja hoitaisi niistä vielä isommat summat.
5) Bravuuri keittiössä?
– Jauheliha + rakettispagetti. En osaa muuta! Madventuresin tapaan mitään maustehässäköitä ei tarvita.
6) Lempijuoma?
– Maito
7) Kotityö, josta pidät eniten? Miksi?
– Jos sen voi kotityöksi laskea, niin varmaan koiran ulkoiluttaminen. Lisäksi siivoaminen. Siinä voi kuunnella samaan aikaan musiikkia.
8) Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajalla?
– Ottaa chillisti sohvalla ja katsella leffoja.
9) Mitä kulkuvälinettä käytät eniten? (mikä auto, mikä pyörä?)
– Julkinen liikenne ja pyörä. Minulla ei ole vieläkään ajokorttia.
10) Suosikkikappale?
– Shakira – Waka Waka. Vuoden 2010 MM-kisabiisi – timanttinen!
11) Ärsyttävin pelaaja, jota vastaan olet pelannut?
– Pakko vastata omasta joukkueesta Saloum Faal. Hän upottaa jostain syystä ihan hyvällä prosentilla palloja verkkoon, ja se ärsyttää välillä ihan suunnattomasti!
12) Mitä muita lajeja seuraat?
– Olympialaisia on aina mukava seurata. Kaikki lajit mitä tulee. Tyttöystävän kautta on tullut perehdyttyä jääkiekkoon aika vahvasti, kun heidän perheessä ollaan lätkähenkisiä.
13) Saat valita kaikista maailman aktiivijalkapalloilijoista yhden pelaajan omaan joukkueeseesi. Kuka tämä pelaaja on, ja miksi?
– Luin, että Tomi Maanoja valitsi Buffonin, joten en halua vastata samaa. Sanon, että Zlatan. Näkisin livenä sen länkyttämistä ja kaikkea muuta. Mieletön pelaaja.
14) Valmentaja, jolla on ollut isoin vaikutus uraasi jalkapalloilijana?
– Alessandro Marzuoli. Hän on tehnyt minusta maalivahdin, joka tällä hetkellä olen.
15) Gnistanin sisäisen maalipörssin voittaja kaudella 2020?
– Rony Huhtala.
