Terve Mude! Mitä sinulle kuuluu ja miten peliuran päättymisen jälkeiset kuukaudet ovat menneet?
Perhe- ja työelämää tässä on eletty normaaliin tapaan. Ainakin toistaiseksi kaikki ovat nauttineet, kun on ollut iltaisin sekä etenkin viikonloppuisin aikaa puuhailla kaikenlaista ilman faijan treeni- ja pelikalenteria. Toki poikani pelit ja treenit on merkattu punakynällä kalenteriin. Itse olen kanssa kuntoillut juoksemisen, luistelemisen, pyöräilyn sekä futsalin merkeissä sen mukaan, miten olen ehtinyt. Olen myös käynyt talven aikana muutaman kerran Gnistanin treeneissä, kun on iskenyt suurin ikävä futista kohtaan. Toki tällä hetkellä vallitseva tilanne on muuttanut varmasti jokaisen arkea, mutta iloisena ja yritetään päästä taisteluilmeen kanssa kohti tulevaa.
Päätit pitkän pelaajaurasi viime kauteen. Mitkä ovat hienoimmat muistot uraltasi?
Ensimmäisen mieleen tulee lajin parista saadut ystävät, joiden kanssa olen yhä tekemisissä. Muistoja on myös totta kai paljon itse pelikentän puolelta. Ehkä kokonaisuutena vuosi Oulussa oli haaveiden toteutuminen itselle. Vaikka pelit eivät menneet aivan toivotulla tavalla, niin sain elää vuoden pelkästään futista pelaten. Vahvisti omaa käsitystä siitä, että futis on maailman paras duuni. On ollut kiva nähdä, että nuoret pelaajat ovat lähteneet yhä kauemmaksi pelkästään pelaamaan. Toki ilman kummoisia sopimuksia tai työehtoja. Toivon todella, että tämän korona-tilanteen jälkeen myös futarit saavat jatkossa asiaankuuluvaa perusturvaa elämäänsä.
Pelikenttien puolelta ensimmäinen muisto aikuisjoukkueista on, kun Jesse Puhakka ja Antti ”Kyttä” Uusitalo taklasivat minut ”hodariin”. Tämän jälkeen oli suu täynnä Talin hallin kumirouhetta, mutta piti vain nousta ylös ja jatkaa kasvua futaajaksi. Tietysti kaksi liiganousua HIFK:n kanssa ovat ne kovimmat saavutukset, mutta kyllä viime kaudella Gnistanin kanssa koettu menestys (Kakkosen cupin voitto ja sarjanousu) ovat erittäin isoja juttuja itselleni. Varsinkin, kun olin joukkueen kapteenina todella ylpeä jokaisesta jätkästä ja siitä, kuinka kovalla tasolla hoidimme asiat yhdessä. Kilpailu pelipaikoista oli ajoittain todella kovaa, mutta saimme pidettyä homman hyvin kasassa. Luonnollisesti tuollaisessa joukkueessa kaikki eivät voi olla tyytyväisiä omaan rooliinsa, mutta tästä huolimatta asiat sujuivat hienosti.
Jos mietin urani aikana tekemiäni maaleja, niin ensimmäisenä mieleen tulee Gnistan-urani avausosuma, joka taisi mennä takaraivolla sisään Oulunkylän nurmella. Oulussa tein puolestaan kaksi maali derbyissä, mitkä taas olivat otteluina koko tapahtumaa ajatellen erittäin hienoja. HIFK:n liiganousun kaudella 2018 sinetöinyt maali on ehkä kuitenkin itselleni se isoin osuma, sillä sen jälkeen ei olisi tarvinnut tulla enää yhtään maalia urana aikana ja silti olisin ollut tyytyväinen peleihini. Viime kauden viimeisessä pelissä tekemäni maalin joudun katsomaan uudestaan videolta, koska olin niin omissa tunteissani, että en muistanut juuri mitään koko ottelusta. En edes sitä, miten maali syntyi. Oli kuitenkin upeaa onnistua omassa jäähyväispelissä heti ensimmäisenä.
Millaisia ajatuksia sinulla on tulevaisuuden futiskuvioiden suhteen? Kiinnostaako esimerkiksi valmentaminen?
Pelaamaan tekisi mieli vielä jollain tasolla, mutta asiaa täytyy katsoa uudestaan, kun nykytilanne koronaviruksen suhteen on ohi. Sen voin kuitenkin luvata, että täysillä mennään, vaikka sarjataso olisi mikä tahansa. Valmentamiseen ei ole syttynyt kipinää ainakaan vielä. Olen kyllä luvannut auttaa pojan joukkueen kanssa tarvittaessa, joten katsotaan, jos tämän kautta syttyisi tosissaan liekki valmentamista kohtaan.
Millä mielin olet seurannut Gnistanin valmistautumista kauteen 2020?
Hyvillä mielin. Olen aktiivisesti lukenut kaikki uutiset sekä jutellut joidenkin pelaajien kanssa. Uskon, että joukkue on jo nyt riittävän hyvä Ykköseen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että asiat riippuvat myös paljon siitä, millainen henki joukkueessa on ja kuinka paljon he ovat valmiita paiskimaan töitä yhdessä. Joukkueen tulee olla henkisesti vahva, kun pelit alkavat. Mielestäni on myös turha miettiä sellaisia asioita, mille ei yksinkertaisesti voi mitään.
Ketä Gnistania jo viime vuonna edustanutta pelaajaa suosittelet seuramaan ensi kauden otteluissa ja miksi? Entä kuka joukkueen uusista pelaajista on herättänyt mielenkiintosi?
Ilmari Hieta ja Saloum Faal olivat viime kaudella todella hyviä. Tänä vuonna panokset kovenevat, joten mielenkiintoista nähdä onnistuvatko kyseiset jätkät samassa jälleen. Uskon molempiin kuitenkin kovasti. Kuusijärven Pauli on ollut mielestäni todella hyvä futaaja ja liiderinä isossa roolissa. Uskon, että taas yhden vuoden kokeneempana Pauli pystyy yhä parantamaan ja nostamaan omalla panoksella joukkueen tasoa. Toki haluan myös sanoa, että seuraan mielenkiinnolla jokaisen viime kaudella Gnistania edustaneen pelaajan tekemistä ja uskon, että hyvällä tekemisellä jokainen heistä on Ykkösen tason pelaaja ensi kaudella.
Uusista pelaajista Joel Perovuo on varmasti todella kova tekijä Ykköseen. Kasperi Liikoselta ja Rony Huhtalalta odotan paljon töiden tekemistä kentällä. Sen perusteella mitä olen nähnyt, olen varma kyseisten herrojen kykenevän siihen ja sitä kautta joukkue saa mahdollisuuksia maalien tekemiseen.
Kertoisitko vielä loppuun terveisesi kaikille gnistanlaisille sekä koko suomalaiselle futisperheelle näin vaikeina aikoina?
Kuten aiemmin haastattelussa totesin, niin pidetään mieli kirkkaana ja positiivisena. Ollaan toistemme tukena samalla tavalla kuin kentälläkin olemme. Autetaan ihmisiä ja jos on mahdollista, niin koitetaan löytää keinoja, joiden avulla voimme selvitä tästä. Yhdessä me ollaan aina enemmän ja muistetaan pysyä kotona!
Koronavirus vaikuttaa myös IF Gnistanin toimintaan. Voit tukea seuraa vaikeina aikoina ostamalla kausikortin tai 10 euron hintaisen lipun vapaavalintaiseen kotiotteluun kaudella 2020. Ostoksille pääset tästä! Tukea on mahdollista osoittaa myös ostamalla seuratuotteita.
